Cherin profiili on nyt näkyvissä
Hei vaan.
Hei vaan.
Tänään on taas vaihteeksi synkkispostaus. Tällä kertaa synkempi kuin ikinä.
Ehkä siksi, että oon nyt hetken saanu kuulla kiusaamisesta taholta jos toiselta. Sain idean tehdä tällaisen kiusaamiseen liittyvän postauksen Anni Hobitilta, kiitos kun annoit idean, hyvän sellaisen, ja se on erittäin tärkeä, ja etenkin mua koskettava aihe.
Mua on siis kiusattu aikas pitkään. Näin pitkälle, mitä tässä postauksessa näkyy, ei ole mennyt, ei hätää. Entisessä koulussa mua aina haukuttiin, arvosteltiin(ei rakentavasti), mun painoon puututtiin koko ajan, mua syrjittiin.. Edes mun harvat ystävät mun luokalta ei puolustanu mua. Yksi niistä, joita pidin parhaina ystävinäni, kiusasi mua, mutta koska olin niin hidas (järjenjuoksultani siinä asiassa), en ymmärtänyt sen olevan kiusaamista, ennen kuin vasta nyt. Mun nykyisessä koulussa jään yksin. Mun luokan kummioppilaat tulee tahallaan ärsyttämään mua. Meen mukaan, mua ei huomioida, tai sit ne lähtee pois. Meen mukaan, en ymmärrä keskustelua. Kysyn, mistä he puhuu, vastaavatko he? Eivät. Ymmärrän, mistä he puhuu, yritän osallistua keskusteluun, mun päälle puhutaan, eikä kuunnella. Ne näkee. että jään yksin, joka taivaan välitunti, tulevatko he pyytämään mua mukaan? Eivät. Pyydän, jos mun tämänhetkinen luokkani lukee tän postauksen, kuten te joskus luette mun blogia, tulkaa joskus pyytää mua mukaan. Musta olis kiva tulla teidän mukaan, koska inhoan yksinjäämistä. Mä esitän sellaista, joka tykkää olla yksin, mutta en mä sellainen ole. Mä saatan olla outo, mutta toisaalta, samanlaisuus se vasta pelottavaa onkin. Ei erilaisuus. Kuten olenkin sanonut. Mä en ole sellainen, joka mielellään tekee missään ihmissuhdeasioissa aloitetta. Se on mulle vaikeaa. On muuten harvinaista, jos myönnän, että oon jossain huono. Eli oikeasti. Voitteko välillä vilkaista, oonko jälleen kerran yksin...
Mutta siis. Mä olen varma, että jollakulla tässä maailmassa on mennyt juuri näin huonosti, kuin nää postauksen kuvat antaa ymmärtää. En usko, että hän/he tätä postausta pääsevät koskaan näkemään, mutta joo. Oon heidän tukenaan, sillä mun mielestä kiusaaminen ja syrjiminen ei koskaan oo oikein. Kuten ei rasismikaan oikein oo(mulla on semipaljon pakolaistuttuja, joista yksi lukeutuu tärkeimpiin ystäviini).
Ja muistakaa!! Jos olette helposti traumatisoituvia, tai pelkäätte helposti pelottavia nukkekuvia, tai järkytytte alastomasta nukesta, ÄLKÄÄ LUKEKO PIDEMMÄLLE!!
Ja siis, laatu meni muokatessa... enpä sano miksi, mutta siis...
No, ehkäpä me nyt vaan aloitetaan.
Shoot: When you feel only hurt
When I was a kid, I was happy. But now... Now I'm just sad.. I do not know anyone in my class, who does not destroy me inside.
Now my life is a living hell. And does not help at all, no one will believe me to be suffering from depression.
I can say, "my dreams are nightmare, I don't feel anymore happy". But you can't say, "you are okay", because it's not true. I am broken. I'm not okay.
You can see the darkness in my eyes. Darkness, not anything else. But still you don't believe, still you destroy me inside.
I have pain inside of me.
Sometimes I feel pain, because someone hit me.
I see my world dark.
You think I exaggerate my pain.
But tell me, when you saw me last happy?
Yeah, I know your answer. You saw me last happy, when I was seven years old. Four years ago.
Please. Do not look on as they bark at me.
Do not look on as they hurt me. Maybe throwing a stone, perhaps by kicking and hitting me.
Do not look on as they laugh me, when I cry, and feel pain.
Do not look on as they tell me, what is wrong with me, when they say that I'm fat, when they are barking in my clothes, and when they're mean to me...
Please, tell them that it is wrong. Although they would not stop, I would feel someone cares for me. I would feel that someone is on my side.
But because no one defended me, stand by me, so I decided to dismantle my pain wounds, which I did for myself.
I made my wounds all over my body.
I made them in my hands, I made them in my legs, I made them in my neck, I made them in my chest.
I made them for years, I used to just cover the clothes, and I do not mention this to anyone anymore. No they would be interested. I do not want to bother them. I do not ... I do not dare any more to talk about it to anyone...
In the end, I was ready to die. So many times they were throwing stones at me that I had received permanent injuries, so many times I was made wounds so many times, that it became dangerous, and I just continued. I took the first event of a sharp object in my hand, and I pushed it through my neck gradually.
I pushed it ever deeper. It hurt, but I do not bear any more pain. I could not stand any more pain of my life.
I did just that, as it was said to me sometimes. They say; "destroy what destroys you. So I did. I destroyed myself.
I died. I killed myself. I did it because I got tired. I was tired of the fact that someone was hurting me, outside or inside.
Part said that I disappeared, and hid, because I was weak. Others said that I did commit suicide, because I was weak. Some people said that I had been kidnapped and possibly murdered. The rest said that, what's the difference, good only when it was reached. I disagree. I cried, and I destroyed myself. I did not do it because I am weak. I did it because I had been strong for too long. I'm simply too tired that I was destroyed inside.
After all, I was not much different than those who teased me. I was a human being, they are people. I did not want the kind of treatment, they did not want for himself the kind of treatment. The main difference was that they were bullies, and I was bullied. But even now, I'm dead, I'm going to look at the bullied, bullies, and I will look after, watch over, they will no longer bully anyone. That's my concern. Next, the biggest difference was the fact that my body was full of wounds.. Because of incising.
Jooko. Älkää valittako mun hienosta
No siis, mun hieno alkuperäinen kuvani, jonka moni on varmasti jo nähnytkin. Ja josta lopulta tämä idea postaukseen lähti. (tuon kuvan tuossa alla idea tuli siis Anni Hobitilta. Periaatteessa.)
Ja näin muistutuksena: En osaa tehdä väsyneenä, kännykän muokkausohjelmalla, joka kenkkuili, parempiakaan muokkauksia, älkää pliis tulko valittamaan. Ne arvet yms eivät varmasti Ja tää postauskin kiusaamisen kannalta EI käsittele tiedotonta kiusaamista, vaan tietoista/ puolitietoista kiusaamista. Eli älkää valittako siitä, sopiikos? Kiitos, jos oikeesti luitte ton, ja jos myös noudatatte sitä. Mutta olisi kiva toki kuulla mielipiteet muuten postauksesta *hymyhymy*
SÄVELSOINTU, CHER, ELENA, LYRA & DAKU
