maanantai 21. joulukuuta 2015

Joululoma alkoi!!!!









Heipsis!



Kaipa mun on pakko postata jo nyt. Tänään tulis 18-, 19-, ja 20-luukku.Anteeksijälleenkerrannämäluukutovat vainyksiluukkuoikeastiih,älkäätappako...


Alkoiko teillä jo joululoma? Itselläni alkoi eilen, joulujuhlan jälkeen. Todistuksesta puuttui äikkä kokonaan. Enkö mä oo ollu ikinä äidinkielen tunneilla vai? Ja vaikka kuinka mä inhoan matikkaa ja jätän siitä eniten läksyjä tekemättä niin matikka taitaa rakastaa mua. Mä sain siitä nimittäin 10.... :'D  

Aika hauska juttu.Mietin pyykkejä laittaessani jotain huitsia englanniksi whatsappin tilaksi, ja syntyi tällainen keskustelu. Laitan tän nyt  Olkaa hyvä ja lukekaa.

Minä=M, Hän=H

H: You can't do this!
H: Sinä et voi tehdä tätä!
M: Why? Why I can't do this? Why I can't kill him? Tell two thing why I can't!
M: Miksi? Miksi en voi tehdä tätä? Miksi en voi tappaa häntä? Kerro kaksi asiaa miksi en voi!
H: Because it's wrong, and... 
H: Koska se on väärin, ja...
M: And?
M: Ja?
H: You aren't evil!
H: Sinä et ole paha!
M: I'm evil! Believe it!
M: Minä olen paha! Usko se!
H: No, you aren't. You heart is good and you are...
H: Ei, et ole. Sinun sydämesi on hyvä ja sinä olet...
M: What I'm?!
M: Mikä minä olen?!
H: You are angel.
H: Sinä olet enkeli.
M: If I'm angel, I don't kill. If I'm angel, I'm not a killer! And I'm a killer!
M: Jos minä olen enkeli, en tappaisi. Jos olen enkeli, en ole murhaaja. Ja minä olen murhaaja!
H: My darling, you aren't evil, and you aren't a killer. I know it. Tell me, why you are sad.
H: Kultaseni, sinä et ole paha, ja sinä et ole murhaaja. Minä tiedän sen. Kerro minulle, miksi olet surullinen.
M: Because my parents are dead... *cry*
M: Koska minun vanhempani ovat kuolleet... *itkee*
H: Oh... I don't know it...
H: Oh... Minä en tiennyt sitä.
M: And he killed them!!
M: Ja hän tappoi heidät!!



Tällaista mä mietin, mut koska se tuli liian pitkäksi, päätinkin kirjoittaa sen tänne. Ja tää ei myöskään perustu todellisuuteen millään tavoin, älkää huoliko :'D Ja aion ryöstää tän idean(miten voi ryöstää oman ideansa?) johonkin kuvatarinaan joskus, sanokaa sit jos bongaatte sen silloin.

Mut joka tapauksessa mul olis kuvatarinaa teille. Nyt kun on loma, on aikaa raahautua valoisaan aikaan ulos kuvaa. Tän tarinan kuvasin kyl pari kolme päivää sitten että juu.



PicFic: You can say "thank you" sometimes






Elena: Huooh.. Onneksi nyt ei ole yhtä ainoata työtehtävää... En jaksaisi tänään murhata muita...




Elena: Dakukin on jossain Kanarialla ja Lyra nyt ei ikinä häiritse. Okei, viimeksi eilen muttei tänään koko päivänä! *tyytyväinen*




Lyra: Hei systeriii!!!




Elena: Mitä nyt? *närkästynyt*




Lyra: Ajattelin pyytää sua mukaan kiipeilee...




Elena: En tule. Tänään on ensimmäinen vapaapäivä kuukausiin, joten..




Lyra: Just siks ajattelin pyytää. Vapaa-aika on paras viettää jonkun tutun, kuten isosiskon, kanssa esim. kiipeilemässä...




Elena: Ei tule kuuloonkaan. *heilauttaa kättä kieltävästi*




Elena: Minä en pidä kiipeilystä. Älä enää ikinä pyydä minua mukaan!




Lyra: Ai... *painaa päänsä surullisena*




Lyra: Moikka.. meen sit yksin...




Elena: Vihdoin rauhaa... *kuuöee oudon äänen* Mit...?




Lyra: *kävelee ylhäällä koska sai kiivettyä sinne* En tajua miksi Elena ei lähtenyt mukaan.... Täällä  on kivaa!




Lyra: *alkaa upota kun astui pettävään kohtaan* Mit....?




Lyra: Apua!!! *kiljuu*




?: *tarttuu Lyraa kädestä kiinni, ja vetää pois*




Lyra: Voi kiitos kiitos kiitos....




Lyra: Kuka ikinä olitkin..




Lyra: *jatkaa kävelyä ja astuu harhaan* Kukakohan se oli....?




Lyra: *putoaa* Iiik!!!




Lyra: *tarttuu viime hetkellä reunasta kiinni* Auttakaa!!! Miksi päädyn taas tällaiseen tilanteeseen?


 

Elena: *ilmestyy yhtäkkiä jostain* Voi sun kanssas.. *huokaus*




Lyra: Auta! Auta äläkä seiso siinä! *käskee*




Elena: Sä et sitten millään osaa olla joutumatta hankaluuksiin... *tarttuu Lyraa kädestä*




Elena: *Vetää Lyran ylös* Olet painava

Lyra: Hmph.... -_-


 

Elena: Mutta hei, voisit olla tästä lähtien varovaisempi. En voi olla aina pelastamassa sinua.

Lyra: Pelastit minut koska käskin. Ja sitä edellisellä kerralla joku muu pelasti minut...
  

 

Elena: Voisit edes kiittää.




Lyra: Minähän juuri sanoin. Pelastit minut koska käskin.




Elena: *mutisee* olen pelastanut sinut tänään jo kahdesti...




Lyra: Miten niin?

Elena: Never mind..







Sellainen tällä kertaa!!



Sävelsointu & Pallopäät

torstai 17. joulukuuta 2015

8-, 9-, 10-, 11-, 12-, 13-, 14-, 15-, 16- & 17-luukut

Jöhköh, aikataulussa jälleen, enkös? Tänään ajattelin laittaa teidät lukemaan...

Elena: Hyvänen aika älä kerro!!! Joulukalenterien kuuluu olla salaisuuksia kunnes ne avataan. 

Lyra: Niin, ja Daku on sit matkoilla(Because katkennut kaulatappi).

Elena: Oli miten oli, päästetään lukijat jo siihen luukkuun. Juttelemisiin!

Joo ja tää yks luukku saa sit korvata kaikki noi muut luukut.... ): Ihan vaan koska en voi tehdä kaikista, ei oo kuvamatskua ja ja kaiken lisäksi on liian pimeetä.
Niin ja saatte enää 2 luukkua, koska aika.



Picfic: Uusi kappale



 *huokaus* Minä olen Puolikuolema, kuten hyvin tiedät..



 Kohtaloni on elää yksin. Minun ympärilläni on aina tyhjää.
 
Paitsi silloin kerran. Se yksi päivä muutti kaiken.
 
Olin silloin jälleen yksin, kunnes lähelleni istui tyttö, ehkä minun ikäiseni.
Hän ei huomannut minua, ennen kuin...
 
Ennen kuin liikahdin. Silloin hän huomasi minut.
Pastel: *hätkähtää, ja kääntyy* Kuka sä oot?
 
En vastannut mitään. Olin täysin hiljaa, ja katsoin tyttöä.
 Elena: ...
 
Hän toisti kysymyksensä, kun en vastannut.
Pastel: Kuka sä oot?
 
Olin edelleen hiljaa. Katsoin vain tätä tyttöä. Tunnistin hänen lajinsa silmänräpäyksessä.
Elena: ...
 
Hyppäsin alas, ja istuin hänen eteensä.
Elena: Olet noita.
 
Hän ilmeisesti otti loukkauksena sanani. Hän kimpaantui.
Pastel: Anteeksi mitä?!
 
Toistin sanani kylmänrauhallisesti.
Elena: Olet noita. Lajiltasi.
 
Hän ei rauhoittunut lainkaan. Hän oli samanlainen kuin minä vuosi sitten.
Pastel: Mistä sä muka niin päättelet?!
 
Huokaisin. Pudistin päätäni ja kerroin yhden niistä asioista, mistä tiesin hänen lajinsa.
 Elena: Sinulla on violetit silmät. Vain noidalla voi olla violetit silmät.
Hän hiljeni. Olin ilmeisesti osunut oikeaan. Tai no siis...
Pastel: Mistä sä sen tiedät?
 
Vastasin tytön kysmykseen surullisesti, ja käänsin katseeni pois.
Elena: Koska tiedän kaiken. Koska...
 
Metsään laskeutui synkkä hiljaisuus.
  
Elena: ...Koska minä olen Puolikuolema. 
Mutta yhtäkkiä luoksemme ilmestyi kaksi ihmistyttöä. Toinen oli etäisesti minulle tuttu, en vain muistanut mistä.
Kira: Kas kas kas, Elena pikkusiskoseni. Milloin sinusta tuli Puolikuolema? *osoittaa sanansa sitten toiselle tytölle* Löysimme tuttuja. Olisitko arvannut?
 
Toinenkin tyttö avasi suunsa.
Ame: Ei, en olisi. Heipä hei, Pastel. Milloin sinusta tuli noita?
Tytön Pasteliksi kutsuma, minun luokseni silloin tullut tyttö näytti tunnistaneen toisen näistä ihmistytöistä.
Silloin minä tiesin, että tarina oli alkanut.
 Silloin tiesin, että alkanut tarina ei loppuisi helposti.
Minä tiesin, etteivät nämä kaksi tyttöä tulisi olemaan ainakaan meidän puolellamme.
Minä tiesin... Minä tiesin, että mikään ei ollut enää kuten ennen.
Minä ja Pasteliksi kutsuttu tyttö jähmetyimme kauhusta kuin kivipatsaiksi. 
Kaksi muuta tyttöä nauroi. 
Ja sen jälkeen minä heräsin.
Olin nähnyt unta kohtaamisesta, jota en unohda koskaan. 
Ensimmäisestä kohtaamisesta Kiran kanssa Alegen kuoleman jälkeen.
Lyran vastaukset on muuten ilmestynyt.